Ensinnäkin....annntteeekssiiiii~ kun on ollu tässä tämmönen epäansaittu tauko postatuksissa. Mutta meikällä on hyvä selitys...öööh. Oikkeesti sitä vaan on niin laiska, että tässä tulos. No on mulla oikeesti kiirettäki pitäny, että eka sitä vaa unohti ja sitte ei enää kerenny. MUTTA nyt, kello 0.17 yöllä aikaa on :D
Clint Eastwood - Pale Rider (kalpea ratsastaja)
Länkkärit on kyllä käsittämättömän hyviä leffoja. Oon kattonu näitä pennusta asti, joten aika todennäköstä että oon nähny tän leffan joskus, mutta en kyllä muistanu suurintakaan osaa tapahtumista, mitä ny sitte lonkalta (ja kanssa katsojien ärsytykseksi) muistelin. Jos totta puhutaan niin mulla saattaa jopa olla tää leffa ':P
Täydellinen suoritus Eastwoodilta noin näyttelyn tasolta. Päähenkilöhän on tietty tunnetusti ja loistokkaasti hiljainen sankari, tai lähinnä sellainen...kun avaa suunsa sanoo vain asiaa- tyyppinen mies. Ja päähenkilö siis joko esittää tai on, en päässy selvyyteen, pappi jolta sitte löytyyki pari asetta ja mahtavat taistelutaidot. Elokuvan lähitappelu kohtaukset tosin oli vähän sellasia....kökköjä siinä alussa, mutta ei se mitään.
Yks ärsyttävä puoli tässä leffassa oli. Kun toi päähenkilö meni erääseen kullankaivajien kylään auttamaan niitä puollustautumaan maanvaltaajia vastaan, niin nuo kylän naiset oli just silleen "aaa minä rakastan sinua, emmekö voisi kokeilla maallisia iloja", mikä oikeesti oli tosi ärsyttävää. Okei, kyllä itekki kuolaisin jos tollanen mies tulis hevosen selässä vastaan, mutta rajansa kaikella. Muttta kaikkee ei voi saada, ja luojan kiitos toi lonely pale rider päätti jatkaa matkaa yksin! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti